HB Bailamos – yhden unelman, kahden sukupolven ja aika monen sydämen hevonen

Hevosen tarina voi alkaa paljon ennen kuin hevonen itse syntyy.

Minun ja HB Bailamoksen eli Allin tarina alkoi oikeastaan jo silloin, kun olin noin kymmenenvuotias. Televisiosta näin ranskalaisen ori I Love Youn. Pitkähäntäinen, kiharatukkainen, vähän puolivallaton ja minun silmissäni aivan jumalaisen kaunis hevonen jäi mieleeni tavalla, jota en silloin tietenkään voinut ymmärtää.

I Love Youta ratsasti Norman Dello Joio. Pari voitti vuonna 1983 Wienissä maailmancupin finaalin ja sijoittui seuraavana vuonna finaalissa jaetulle toiselle sijalle. I Love You oli juuri sellainen hevonen, jota lapsena halusin katsoa aina, kun siihen vain tarjoutui mahdollisuus.

1980-luvulla mahdollisuuksia oli aika paljon vähemmän kuin nyt. Ei ollut somea, suoratoistoa tai videoita taskussa.

Silti se hevonen jäi mieleeni.

Jonnekin jäi ajatus: minä haluan joskus tuosta hevosesta varsan.

Lapsuuden unelmasta oikeaksi varsaksi

Vuosikymmeniä myöhemmin ajatus I Love Yousta oli edelleen olemassa.

Sopivaa jälkeläistä etsittiin Euroopasta. Joku hevonen ei läpäissyt eläinlääkärintarkastusta, joku ei muuten tuntunut sopivalta.

Lopulta aloin pohtia asiaa toisinpäin.

Ehkä minun pitäisi tehdä sellainen itse.

I Love You oli siinä vaiheessa jo kuollut. Se oli elänyt hienon ja pitkän elämän, yli 30-vuotiaaksi. Pakastespermaa oli kuitenkin vielä saatavilla Ranskasta.

Asiantuntijoiden kanssa pohdittiin sopivaa tammaa, ja irlantilaisista linjoista oli hyviä kokemuksia. Sitten elämä, sattuma tai universumi – miksi sitä haluaakaan kutsua – toi eteeni Kilree Clover Catin.

Kilree Clover Cat oli upea irlantilainen tamma. Sähikäinen, laadukas ja ihana. Se oli kilpaillut nuorten hevosten MM-kilpailuissa, ja sen suvussa yhdistyivät täysiverinen Ard Allez Cat xx sekä vahva irlantilainen Clover Hill -linja. Myöhempi loukkaantuminen katkaisi sen uran korkeammalla tasolla.

I Love Youn pakastesperma tilattiin Ranskasta.

Kolme annosta tuli.

Alku ei onnistunut. Viimeinen annos puolitettiin.

Ensimmäinen puolikas ei tuottanut tiineyttä.

Jäljellä oli enää viimeinen puolikas.

Se tärppäsi.

Vuonna 2008 syntyi Horse Boutique Amarone, meidän Ronja.

HB Amarone " Ronja "

Ronja

Ronja oli yksi elämäni hevosista.

Todella yksi niistä.

Se oli kuin ihmisen mieli. Kaunis, älykäs, käsiteltävyydeltään ihana ja jo nuorena todella laadukkaan oloinen estehevonen.

Se oli jäämässä pieneksi, joten kiirettä urheiluun ei ollut. Ronja sai kasvaa vielä.

Kolmivuotiaana sille alettiin miettiä oria.

Päädyin holsteinori Cagliostroon. Olin nähnyt orin kilpailuissa minta kertaa.

Cagliostron isä oli Calando 1, jonka isä oli legendaarinen Cor de la Bryère. Cagliostro edusti Noora Pentin kanssa Suomea mm. Aachenin MM-kilpailuissa 2006. Minua kiehtoi siinä vahvan suvun ja hyppykyvyn lisäksi erityisesti sen luonne. Siinä oli jotain, mitä halusin Ronjaan yhdistää.

Vuonna 2012 syntyi sitten se hevonen, jonka ympärille tämä koko tarina lopulta kietoutuu.

Punaruunikko tammavarsa HB Bailamos.

Alli.

Ronja oli maailman paras äiti. Se oli äärettömän huolehtiva ja turvallinen emä, mutta samalla se antoi Allille tilaa olla utelias ja rohkea varsa sekä tutustua maailmaan.

Allin kanssa tehtiin jo varsana paljon. Kuljettiin siltojen yli, mentiin jokeen kahlaamaan, liikuttiin erilaisissa maastoissa, tutustuttiin puomeihin ja irtohypytettiin.

Ronja kulki mukana, ja sen rinnalla uusista asioista tuli Allille luonnollinen osa elämää.

Luulen, että juuri silloin rakennettiin paljon siitä rohkeudesta ja luottamuksesta, joka Allissa näkyy edelleen.

Se oppi, että ihmiseen voi luottaa. Uusia asioita ei tarvitse pelätä. Pyydettäessä voi mennä eteenpäin, vaikka edessä olisi jotain, mitä ei ole koskaan ennen nähnyt.

Ronja ehti antaa Allille valtavan hyvän alun elämään. Turvallisen emän, paljon kokemuksia ja ehkä ennen kaikkea tunteen siitä, että maailma on paikka, johon voi suhtautua uteliaasti ja rohkeasti.

Yhteistä aikaa niille jäi aivan liian vähän.

Ronjan elämä päättyi pian sen jälkeen aivan liian aikaisin. Toinen hevonen potkaisi sitä etujalkaan Allin ollessa juuri vieroitettu.

Ronja oli vasta viisivuotias.

Sen isä I Love You eli yli 30-vuotiaaksi. Sen emä Kilree Clover Cat eli 29-vuotiaaksi.

Ronjan elämä jäi viiteen vuoteen.

Vieläkään en pysty ajattelemaan sitä itkemättä.

Ronjan olisi pitänyt saada vanheta. Sen olisi pitänyt saada näyttää, millainen urheiluhevonen siitä tulee, ja ehkä saada vielä monta varsaa.

Sitä mahdollisuutta se ei saanut.

Jotain Ronjasta kuitenkin jäi minulle.

Alli.

HB Amarone "Ronja" ja varsa HB Bailamos "Alli"

Hevosen elämää Kärkelässä

Alli sai viettää lapsuutensa ja nuoruutensa ihanassa Kärkelän Ruukissa, jossa minulla oli kesäpaikka. Samassa pihatossa ja upeilla laitumilla elivät sen emä Ronja, isoäiti Kilree Clover Cat sekä muita siitostammoja, varsoja ja nuoria hevosia.

Siellä Alli sai ennen kaikkea elää hevosen elämää.

Ympärillä oli kymmeniä kilometrejä metsäpolkuja, mäkiä, siltoja ja joki, jossa käytiin kahlaamassa. Kiipeiltiin metsissä, kuljettiin erilaisissa maastoissa ja hypättiin matkan varrella tukkeja, ojia ja mitä eteen nyt sattui tulemaan.

Allille muodostui jo nuorena aika yksinkertainen ajatus: eteen tulevista esteistä mennään yli.

Samalla rakennettiin rohkeutta, tasapainoa ja ennen kaikkea luottamusta ihmiseen.

Allia ratsastettiin ja koulutettiin koko ajan sen ikään sopivasti. Hyvin varhain huomattiin myös, että tämä hevonen osaa hypätä. Sitä irtohypytettiin nuorena, mutta hyppymääriä olen aina halunnut säästellä.

Olen ajatellut jo nuoresta hevosesta lähtien, että jokainen hyppy on jollain tavalla pois uran loppupäästä.

Allin kanssa ei siksi ollut kiire kilpahevosen elämään. Ikäkausikilpailut jätettiin väliin. Sen sijaan se sai liikkua paljon, monipuolisesti ja erilaisilla alustoilla.

Alli sai kasvaa rauhassa.

Kärkelässä oli paljon myös islanninhevosia, joiden kanssa Alli vietti aikaa. Niistä jäi sille jotain pysyvääkin. Vielä nykyäänkin oikein kuumana käydessään Alli saattaa tarjota aivan omanlaisiaan issikka-askelia. Minä tiedän heti, mistä ne ovat peräisin. Kutsumme näitä "issikkakohtauksiksi".

Pihattoelämään tottuneelle nuorelle tammalle karsinaan muuttaminen ei sitten ollutkaan aivan itsestään selvä asia. Alli ilmaisi asiasta neljän vuoden iässä mielipiteensä varsin selvästi. Karsinaelämä ei yksinkertaisesti kuulunut sen omiin suunnitelmiin.

Vasta noin seitsemänvuotiaana Alli siirtyi maneesitallille. Siitä alkoi vähitellen aivan uudenlainen vaihe ja matka kohti kilpahevosen elämää.

Siihenkin Alli sopeutui nopeasti.

Olen iloinen nyt siitä, ettei sillä ollut kiire. Se sai ensin kasvaa laumassa, liikkua paljon erilaisilla alustoilla, käyttää kehoaan monipuolisesti ja oppia luottamaan ihmiseen.

Se sai olla varsa, nuori hevonen ja ennen kaikkea hevonen.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Allin nuoruusvuosia Kärkelässä v.2012- 2019

Mitä suvussa oikein on?

Allin sukutaulu on urheiluhevosen näkökulmasta aika kiinnostava yhdistelmä.

Isä Cagliostro kilpaili kansainvälisellä 1.60 metrin tasolla. Sen kautta tulevat Calando I ja edelleen yksi modernin estehevosjalostuksen suurista vaikuttajista, Cor de la Bryère. Cagliostron emälinjan kautta sukuun tulee lisäksi Liostro ja Ladykiller xx.

Emän puolella vastassa on aivan toisenlainen, vähintään yhtä kiinnostava kokonaisuus.

Emänisä I Love You kilpaili maailman huipulla Norman Dello Joion kanssa. Vuoden 1983 maailmancupin finaalivoitto Wienissä kuuluu orin uran suuriin saavutuksiin. I Love Youn isä oli legendaarinen Almé, jonka vaikutus eurooppalaiseen estehevosjalostukseen on ollut valtava.

Emänemä Kilree Clover Cat puolestaan tuo Alliin irlantilaista suoritushevosta ja lisää täysiveriverta. Kilreen täysveli Ard Black Cat kilpaili kansainvälisellä 150 cm tasolla.

HorseTelex laskee Allin täysiveriosuudeksi 56,84 prosenttia.

Allin suvussa virtaa siis ranskalaista, saksalaista, irlantilaista ja täysiveristä verta. Silti yksi pieni kirjainyhdistelmä sen nimen yhteydessä on minulle kasvattajana erityisen tärkeä: FWB, Finnish Warmblood.

Omat kasvattini olen halunnut kasvattaa FWB-kantakirjaan, ja olen siitä aidosti ylpeä.

Allin sukutaulussa saa näkyä koko eurooppalaisen urheiluhevosjalostuksen kirjo, mutta lopputulos on Suomessa syntynyt ja kasvatettu suomalainen urheiluhevonen.

Minulle siinä on jotain hienoa.

Oma, jo toisen polven FWB-kasvattini voittaa 14-vuotiaana suomalaisen esteratsastuksen klassikon, Finnderbyn.

Paperilla on siis paljon urheiluhevosta.

Paperi ei silti koskaan kerro kaikkea

Täydellinen isolla T:llä

Minulle Alli on yksinkertaisesti täydellinen.

Isolla T:llä.

Luonnetta siinä kyllä on. Ihana tammamainen kierto kuuluu pakettiin, ja 14 vuodessa olen oppinut tuntemaan sen aika hyvin.

Alli on ennen kaikkea kontaktoiva ihmishevonen. Se tulee lähelle ja on poikkeuksellisen läsnä.

Oman hermostoni käydessä liian kovilla kierroksilla Alli saattaa tulla aivan olkapäälle ja pysäyttää.

Hei, stop. Mä olen tässä.

Sellainen se on.

Isosydäminen, älykäs, herkkä, sielukas ja valtavan nopeasti oppiva. Selkeät rakenteet ja turvallisuus ovat sille tärkeitä. Epäselvä tilanne saattaa hämmentää sitä.

Tietäessään, mitä siltä odotetaan, se on aina ihmisen puolella.

Alli on myös johtajatamma. Nuorena se eli pitkään pihatossa isojen laitumien ja hevoskavereiden keskellä. Karsinaelämään siirtyminen ei ollut sen mielestä mikään erityisen loistava idea, joten hevosen omaakin mielipidettä kuunneltiin.

Ratsastuksessa tilanne on toinen.

Alli ei kyseenalaista.

Sen työmoraali on aivan poikkeuksellinen. Alli ei ole koskaan kieltäytynyt hyppäämästä estettä eikä mennyt esteestä ohi.

Ei kertaakaan, kenenkään ratsastajan kanssa.

Sama GP-tason kilpahevonen osaa kotioloissa kuljettaa yhdeksänvuotiasta lasta alku- ja loppukäynneillä. Meidän lapset ja muut Allin ympärillä kasvaneet lapset ovat saaneet hoitaa sitä, istua sen selässä ja ravailla liinassa.

Alli tietää heti, kuka sen kanssa on ja mitä tilanteessa siltä odotetaan.

Sellainen tunneälykkyys on minusta yksi hienoimmista hevosen ominaisuuksista.

Alli kiintyy voimakkaasti. Ihmisiin, tallikavereihin ja kilpailukumppaneihin.

Laumavietti on vahva.

Tällä hetkellä Allin suuri rakkaus on Marinan toinen kilpakumppani Roope, komea musta ruuna Qualime. Välillä rakkauden määrää joudutaan kilpailuissa jopa vähän säätelemään. Roope voidaan laittaa hieman kauemmaksi ja muutama hevonen tallissa väliin, jotta Alli pystyy keskittymään rauhassa omaan tehtäväänsä.

Tämäkin on niin Allia.

Se ei tee asioita ihan puolittain.

Ei edes rakastu.

Urheiluhevosta ei rakenneta vain hyppäämällä

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Allin arkea

Alli aloitti kilpauransa siis melko myöhään. Se sai nuorena ennen kaikkea elää hevosen elämää.

Olen aina ajatellut, että jokainen hyppy on pois sieltä uran loppupäästä.

Alli on ollut koko elämänsä poikkeuksellisen terve. Sen jalat ovat olleet vahvat ja kaviot hyvät. Yksi vakava trailerionnettomuus sattui nelivuotiaana ja siitä toipuminen vei kuukausia. Nykyään Alli matkustaa mAllikkaasti hevosautossa.

Muuten saamme olla sen terveydestä todella kiitollisia.

Hyvä terveys ei minun mielestäni ole kuitenkaan vain tuuria tai hyvää sukua.

Urheiluhevosen hyvinvointi rakentuu joka päivä pienistä asioista. Laadukas heinä, raikas ja mahdollisimman pölytön ilma, turvalliset tarhat, hyvät pohjat, oikea ruokinta, laadukas liikunta, säännöllinen hammashoito, fysioterapia ja hyvä kengitys muodostavat kokonaisuuden.

Pekka Weissenfelt on kengittänyt hevosiani vuosikymmeniä ja Allia koko sen elämän. Luottokengittäjä ja terveet kaviot ovat minulle yksi urheiluhevosen tärkeimmistä peruspilareista.

Noora Kaila huolehtii tällä hetkellä säännöllisesti Allin fysioterapiasta. Hampaista on aina huolehtinut Juti Holopainen, Suomen "hammasspesialisti" ja kotilääkärina meitä tukee Ninni Höglund.

Pitkärunkoisena hevosena Alli tarvitsee erityisen hyvän alku- ja loppuverryttelyn sekä monipuolista liikettä pysyäkseen notkeana ja hyvässä kunnossa.

Myös ruokinta on ollut minulle aina tärkeä osa ennaltaehkäisevää hevosenpitoa. Cavalorin tuotteet ovat kulkeneet omien hevosteni mukana pitkään, jo hevostukkuliikkeeni Horse Boutiquen ajoilta, ja Alli on luonnollisesti saanut niitä varsasta lähtien.

Lopulta kestävyys syntyy kokonaisuudesta.

Geenit antavat lähtökohdan.

Päivittäinen hevosenpito ratkaisee valtavan paljon siitä, mitä niiden päälle pystytään rakentamaan.

Allin tavallinen viikko

Alli omistajansa kanssa maastossa

Ratsastan Allilla itse edelleen n. kolme kertaa viikossa.

Minun tehtäväni on pitää se notkeana, herkkänä ja avuille kuuliaisena. Kilpailujen jälkeen ratsastan aina Allin palauttavan harjoituksen. Samalla tunnustelen, miltä se tuntuu, miten on palautunut ja mitä se tarvitsee.

Marina Ehrnrooth ratsastaa Allilla kilpailukaudella kerran viikossa. Kilpailujen lähestyessä tehdään tietenkin myös valmistavat estetreenit. Muuten hyppääminen pidetään melko vähäisenä.

Alli osaa työnsä.

Yksi tärkeä osa Allin viikko-ohjelmaa on maastoilu. Johanna Iivari maastoilee sillä viikoittain. Alli rakastaa maastoja, mäkiä ja kiipeilyä. Maastossa tehdään myös intervallitreenejä ja kasvatetaan laukka-kuntoa. Johannan tehtäviin kuuluu Allin ohjasajo säännöllisesti.

Muutaman kerran viikossa Alli käy kävelykoneessa. Kevyt liike toimii hyvänä palauttavana osana kokonaisuutta.

Harjoittelu rakentuu monesta erilaisesta tavasta käyttää kehoa ja päätä.

Hyppääminen on lopulta aika pieni osa kokonaisuutta.

Hevonen tehdään tiimillä

• 

• 

• 

Ira-Maria, Alli, Johanna ja Marina Finnderbyssä 2026 , Pekka-luottokengittäjä, Sanna ja Alli Helsinki International Horse Showssa 2022

Yksikään tällainen hevonen ei synny yhden ihmisen tekemänä.

Allin tarinaa ei voi kertoa ilman Sanna Seliniä. Sanna teki sen kanssa korvaamattoman pohjatyön ja kasvatti nuoresta lupauksesta itsevarman, rohkean ja voittamaan pystyvän GP-tason hevosen.

Marinan tullessa myöhemmin ratsastajaksi alla oli jo Sannan rakentama vahva peruskivi.

Marina Ehrnroothin kanssa yhteistyö on jatkunut samalla ajatuksella. Tom Gordin on valmentanut Marinaa ja Allia yhteistyömme alusta lähtien.

Johanna Iivari on kulkenut mukana jo Ronjasta saakka ja ollut kaikki nämä vuodet korvaamaton oikea käteni hevosteni kanssa.

Minulle hyvä hevosenpito on nimenomaan tiimityötä.

Jokaisen havainto on arvokas. Ratsastajan tunne, hoitajan huomio, valmentajan ohjeet, maastoilijan kokemus, tallityöntekijän pieni havainto tai oma ajatukseni voivat kaikki kertoa jotain olennaista hevosesta.

Avoimuus on siksi tärkeää. Asioista pitää voida puhua ja toisten näkemyksiä kuunnella.

Yhteistyön pitää myös olla kivaa.

Tätä ei tehdä meillä otsa rypyssä.

Hevosen hyvinvointi tulee aina ensin, mutta ihmistenkin pitää voida hyvin. Hyvässä tiimissä saa olla ammattitaitoa, kunnianhimoa ja tavoitteita ilman turhaa vakavuutta.

Alli yhdistää ihmisiä. Sen ympärille on vuosien aikana rakentunut pitkiä ihmissuhteita, yhteisiä muistoja, kilpailupäiviä, tavallisia talliaamuja, naurua ja valtava määrä elettyä elämää.

Minulle itselleni Allissa on vielä yksi erityinen ulottuvuus.

Se on jo toisen polven kasvattini ja tulee emälinjasta, jonka tunnen niin syvästi, että siinä on jotain melkein osaksi itseäni kasvanutta.

Tunnistan Allissa asioita Ronjasta. Samalla tunnen Allin jokaisen ilmeen, eleen ja tavan reagoida neljäntoista yhteisen vuoden ajalta.

Vaativan työn ja vauhdikkaan arjen vastapainona sen merkitys on valtava.

Allin kanssa oleminen palauttaa, tasoittaa ja maadoittaa. Se kirkastaa ajatuksia ja samalla kummallisella tavalla sekä rauhoittaa että antaa energiaa.

Tallilta lähden lähes aina vähän enemmän omana itsenäni kuin sinne mennessäni.

Huumori, kepeys ja rakkaus kuuluvat tähän yhtä lailla.

Allin talvikarvaa klipatessa peppuun jätetään aina sydän. Se on meidän juttu. Allin sydänpeppu on päätynyt jopa kansainväliseen hevosurheilulehteen.

GP-hevonen voi aivan hyvin kulkea sydän pepussa.

50 vuotta myöhemmin

• 

• 

• 

Finnderby 1976 ja 2026 Tom Gordin ja Last Change ja 50 vuotta myöhemmin Marina Ehrnrooth ja HB Bailamos

Sitten tullaan Ypäjälle.

Finnderbyä on ratsastettu Ypäjällä vuodesta 1973. Pitkä derbyrata, erikoisesteet ja kilpailun historia ovat tehneet siitä suomalaisen esteratsastuksen klassikon.

Vuonna 1976 kilpailun voitti Tom Gordin hevosella Last Chance.

Tasan 50 vuotta myöhemmin ympyrä sulkeutui.

Marina Ehrnrooth ja HB Bailamos voittivat Finnderbyn vuonna 2026.

Tom valmentaa heitä.

Sama kilpailu. Sama perinne.

Viisikymmentä vuotta välissä.

Sellaista ei oikein pysty suunnittelemaan.

Alli teki Finnderbyssä puhtaan perusradan ja puhtaan toisen kierroksen. Neljätoistavuotias tamma osoitti jälleen juuri niitä ominaisuuksia, joiden vuoksi sitä niin rakastan: rohkeutta, kestävyyttä, kokemusta ja ennen kaikkea sitä käsittämätöntä työmoraalia.

Finnderby ei kuitenkaan ole tämän kauden loppupiste.

Alli johtaa tällä hetkellä Silver GP -sarjaa. Seuraava etappi on syyskuussa PowerParkissa GP-finaaleissa.

Neljätoistavuotiaan hevosen kohdalla voisi helposti kirjoittaa pitkästä urasta menneessä aikamuodossa.

Allin kohdalla ei vielä tarvitse.

Se on edelleen kilpahevonen.

Edelleen terve, innokas ja valmis tekemään työnsä.

PowerParkiin siis!

Perheenjäsen

Olen omistanut elämäni aikana parikymmentä hevosta. Yli puolet niistä on jostain syystä ollut punaruunikoita.

Se taitaa vain olla minun värini.

Omasta toisen polven kasvatistani tuli sattumalta juuri lempiväriseni. Täytyy sanoa, että saattaisin hyvinkin yrittää ostaa Allin, ellei se jo olisi minun.

Allista on vuosien varrella kyselty säännöllisesti, olisiko se myynnissä. Finnderbyn jälkeenkin kyselyitä tuli.

Vastaus taitaa olla aika helppo.

Kaikki aika ja raha tähän kyllä menee.

Alli on silti luultavasti viimeinen asia, jonka minä myyn.

Se on meidän perheenjäsen.

Kiitos kaikille, jotka ovat vuosien aikana kulkeneet Allin rinnalla.

Sanna ja Marina ansaitsevat tässä erityisen kiitoksen. Työskentely kahden ammattitaitoisen hevosnaisen kanssa on ollut ihanan mutkatonta. Molemmat tekevät tätä sydämellä ja hevosta kuunnellen.

Juuri sellaisena minä haluan tämän pitääkin.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Alli yhdistää ihmisiä ja tuo iloa ympärilleen

Vieläkö yksi sukupolvi?

Allilla ei ole jälkeläisiä – vielä.

Orikatalogeja olen kyllä selaillut jo aika monta vuotta. Vinkkejä ja ajatuksia on tullut eri kasvattajilta, ja vaihtoehtoja olen pyöritellyt vuosien varrella paljon.

Yksi ori on kuitenkin jäänyt erityisesti mieleeni: Hello Vincent.

Hello Vincent on vuonna 2009 syntynyt Zangersheide-ori ja kansainvälisen huipputason estehevonen. Scott Brashin kanssa se kilpaili menestyksekkäästi 1.60 metrin Grand Prix -luokissa ja voitti muun muassa viiden tähden Grand Prix’n Lontoossa vuonna 2019 ja maailmancupin Grand Prix’n Lyonissa vuonna 2021.

Sen isä on Consul DL Vie Z, jonka kautta sukuun tulevat Clinton ja Corrado I sekä emälinjan kautta Heartbreaker. Hello Vincentin emä Quadrille de Coquerie on Fergar Mailista. Sen kautta sukuun tulee täysiveriori Laudanum xx, ja emälinjassa on myös Papillon Rouge.

Urheiluhevosta löytyy siis tästäkin sukutaulusta aika monesta suunnasta.

Hello Vincentissä viehättää minua kuitenkin myös jokin paljon vähemmän tieteellinen.

Se näyttää minun silmääni vähän Allilta, mutta joka suuntaan vähän isompana.

En kyllä tiedä, mitä oikeat kasvattajat tästä yhtälöstä olisivat mieltä. Tällä hetkellä HB Bailamos × Hello Vincent tuntuu itsestäni hyvältä ajatukselta.

Ehkä tässä vaiheessa saa luottaa vähän myös omaan silmään ja tunteeseen.

Niillä syntyi aikanaan Ronjakin I love Yousta.

Niillä valitsin Ronjalle Cagliostron.

Lopputuloksena tuli Alli.

Ajatus Allin varsasta siis elää.

Ensi vuonna voisi ehkä olla sen aika. Toinen vaihtoehto on jatkaa vielä yksi kilpailukausi Marinan kanssa. Alli saa olla siinäkin asiassa mukana kertomassa, mikä tuntuu oikealta.

Kiirettä ei ole.

Neljäntoista vuoden aikana tämä hevonen on opettanut minulle paljon myös siitä.

Lapsena näin televisiossa kiharatukkaisen, pitkähäntäisen ranskalaisen orin ja ihastuin siihen täysin.

Vuosikymmeniä myöhemmin I Love Youn viimeisestä puolikkaasta pakasteannosta syntyi Ronja.

Ronja sai Allin.

Ronjan elämä loppui aivan liian aikaisin, mutta sen tytär jäi.

Nyt se tytär on 14-vuotias, terve, kaunis ja sielukas GP-hevonen. Finnderbyn voittaja. Silver GP -sarjan johdossa ja matkalla kohti seuraavaa finaalia.

Minulle se on silti ennen kaikkea Alli.

Meidän rakas.

Täydellinen isolla T:llä.

HB Bailamos, jonka tarina jatkuu...

Rakkaudella, Ira-Maria

Allin ihminen, kasvattaja ja omistaja